Kattihaaste 10: kissaystävät/sukulaiset

vieressäsi on hyvä olla


Omistajalla oli aikaa kirjotella blogiin kun talviflunssa yllätti. Iita ja Kalle pitivät seuraa makoillen lähellä ja niinpä niistä oli hyvä näppäistä kuvia. Iita ja Kalle tulevat hyvin toimeen ja nukkuvat usein aivan lähekkäin ja pesevät toisiaan, joten uskaltaisin sanoa niitä ystäviksi :)
Iitan sukulaisista en tiedä mitään, mutta Kalle sisaruksineen löytyy täältä http://www.micatburmilla.com/pentueet.php?lang=fin&id_litter=B (Kalle on keskimmäinen)

Kalle nauttii Iitan hellyydenosoituksista, ainakin hymystä päätellen


eiköhän se kuvaaminen jo riitä, me halutaan nukkua!

Onneksi on ollut nuo kaksi kissaystävää kotona piristämässä, niin on jaksanut sairastaa. Mielestäni kissalla on parantava vaikutus ihmiseen, nautitaan siis karvakeristämme!

Kattikuvahaaste 8: Ikkunassa

Mitäs siellä nyt liikkuu?

Olemme laittaneet nyt kahtena talvena lintulaudan ikkunan edessä olevaan puuhun, jotta Iita ja kalle voivat seurata lintujen touhuja. Kalle varsinkin viihtyy ikkunan edessä säksättäen linnuille, Iita katselee lintuja rauhallisemmin, mutta innostuu myös välillä juoksemaan ikkunasta toiseen lintujen perässä. Lintulaudalla vierailevat oravat saavat Kallen tärisemään jännityksestä. On lintulaudalla nähty joskus hiirikin.



Ikkunasta näkyvä lintulauta ja karvainen kaveri

Joku voisi ajatella, että lintulauta ärsyttää kissoja, mutta minä olen sitä mieltä, että kissat kyllä lähtevät pois jos eivät tykkää ja lintulauta on ainakin meillä ollut hyvää ajanvietettä kissoille. Sitäpaitsi jos Iita pääsisi käsiksi lintuihin, niistä tulisi paisteja, joten ikkunan kautta ihailu on parempi vaihtoehto senkin kannalta:)

Välillä tapahtumia seurataan maaten ja milloin mistäkin asennosta :)

Ai niin se blogi! Herätys pitkiltä talviunilta

Kalle nuori herra

Pari vuotta vietimme hiljaiseloa, mutta nyt tuli tarve kirjoitella ja päivittää kuulumisia. Kauhukseni tajusin, että Kalle täytti 3 vuotta ja Iita 6 vuotta, eli kissat ovat vanhentuneet puolella blogin alkuajoista. Kissojen iättömyys pitää paikkansa sillä iän karttumista ei Kallesta eikä Iitasta huomaa. No, ehkä Kalle on saanut massaa lisää ja väritys on tummentunut, luonne ei ole kuitenkan muuttunut. Iita taas ei ole ulkomuodoltaan muuttunut, vaikka kiloja on koitettu karistaa. Iita on kuitenkin tullut aktiivisemmaksi leikeissä ja kiinnostunut kovasti ulkomaailmasta. Iitan kanssa olisikin tarkoitus valjastella aina säiden suosiessa. Kallekin tykkää ulkona liikkumisesta, mutta on niin arka kylmälle, että valjastella voimme vain kesällä.

kahteen vuoteen on mahtunut paljon. Kissat ovat olleet onneksi terveitä, eikä eläinlääkärissä ole tarvinnut käydä kuin rokotuksissa. Olemme muuttaneet omakotitaloon, jossa on enemmän tilaa juosta ja monia ikkunoita joista katsella. Portaat ovat olleet erityisen mieleiset, valitettavasti suuresta kiipeilypuusta jouduimme luopumaan matalamman huonekorkeuden takia, mutta portaikosta löytyy osa vanhasta kiipeily/raapimapuusta. Piha on myös suuri ja mielenkiintoinen, harmia kesällä ovat vain tuottaneet muurahaiset jotka pistelevät tassuja.

Kesällä pelkäsin menettäneeni Iitan kun se karkasi kotipihasta naapuriin. Oli se kerran aikaisemminkin karannut oven raosta, mutta tuli muutamassa minuutissa takaisin. Tällä karkureissulla se oli 8 tuntia. Ehdin jo huolestua kovasti ja kävin sitä etsimässä tuloksetta. Loppujen lopuksi naapuri toi Iitan sylissään takaisin. Iita oli säikähtänyt heidän koiraansa ja juossut saunaan piiloon. Naapuri oli huomannut Iitan vasta tuntien päästä, kun Iita oli tullut puskemaan hänen jalkaansa. Tämän jälkeen Iita on ollut pihalla vain valjaissa, kun kesällä se sai liikkua pihassa vapaana valvotusti aina silloin kun olin itsekin pihassa. Iita pysyi hyvin omassa pihassa valvonnan alla tuohon tempaukseen asti ja tuli sisälle kiltisti mukanani. Karkureissun jälkeen en enää ole ottanut riskiä. Kissani ovat olleet sisäkissoja koko meillä olo ajan (ja ennen meille tuloa), myös nyt omakotitalossa asuessa, koska en tykkää ajatuksesta että ne kuljeksisivat naapureiden pihassa ja lakikin sen kieltää. Lisäksi huoli kissoista olisi liian kova jos ne kuljeksisivat.


Iita karkulainen

Tarkoituksena olisi alkaa taas kirjoittelemaan blogiin kissojen kuulumisia ja osallistua kattikuvahaasteisiin silloin tällöin. Uusia kuviakin on luvassa, kunhan kamera saadaan pyyhittyä pölystä :) Nämä kuvat löytyivät arkistoista.

uudet kissamagneetit

Sinikilpikonnavalkea Iita

Kävin Vääksyssä sijaitsevassa savipajassa, missä myydään erilaisia käsityönä tehtyjä eläinaiheisia tavaroita esim. mukeja ja magneetteja. Savipaja Koiruuksia on erikoistunut erilaisiin koirarotuihin, mutta tuotteita löytyy muistakin eläimistä. Tilasin sieltä Iitaa ja Kallea kuvaavat kissamagneetit. Magneetit valmistuivat ja pääsin ihailemaan lopputulosta. Minun mielestäni ne onnistuivat hyvin. Varsinkin Kallen väritykseen olen tyytyväinen,sillä oikeaa sävyä ei ollut helppo löytää.

Hieman minua aluksi huolestutti, että onnistunko heti tiputtamaan ne lattialle ja hajottamaan ne, mutta magneetti on vahva ja ne pysyvät jääkaapin ovessa mainiosti. Suosittelen tutustumista koiruuksien nettisivuihin. Sivuille pääset tästä http://www.koiruuksia.fi/

Suklaa silver shaded Kalle

Kalle täyttää tänään vuoden!

Muistan kun haimme Kallen meille talvisena maaliskuun päivänä. En osannut aavistaa miten paljon iloa ja elämää se meidän kotiin toisikaan. Ihmeekseni aika on hurahtanut kuin siivillä ja tänään se pikkuinen karvapallo viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä! Kalle on siis tästä lähtien aikuinen kissaherra.
Kovin hoikka ja pienikokoinen Kalle on edelleen, mahtaako siitä edes kovin suurta tulla. Ruokahalu Kallella on kyllä kunnossa, kaikki märkäruoka menee ja lihaakin uskalletaan maistella. Raksuista kelpaa vain yksi merkki, mutta se ei haittaa yhtään, raksukissaa en Kallesta halunnutkaan.

Ikä ei ole Kallen luonnetta muuttanut. Kehruukone käynnistyy pienimmästäkin kosketuksesta, syliin tullaan vähintään kerran päivässä ja mukana on oltava kaikessa. Kalle nukkuu hieman enemmän kuin ennen, mutta vauhtia ja uteliaisuutta on kuitenkin riittämiin. Myöskään Kallen ääni ei ole muuttunut "miehisemmäksi" samanlaista kurinaa ja maukumista se on edelleen.
On kalle kuitenkin selvästi oppinut aikuisten kissojen juttuja, esim. naksuttamaan linnuile ja raapimaan ruokakipon edustaa, jos ruoka ei miellytä. Nykyään se saa raolleen olevat ovet auki ja pääse pahvilaatikosta leikiten ulos.

Lelun noutaminesta on tullut Kallen lempileikki. Kalle kantaa lelun suussaan alas kiipeilypuusta ja tiputtaa sen ihmisen jalkojen juureen. Kalle alkaa maukua, jos ei tajua heittää lelua uudestaan. Leikkiin kelpaa ainoastaan huiska tai rapisevat hiiret.


Kalle noutaa huiskaa

Iitan ja Kallen yhteiselo sujuu hyvin. Pari kertaa päivässä mennään hirmuista ravia hännät pörhössä. Kalle pitää hassua kurnutusta kun Iita ajaa sitä takaa. Vaikka äänet ovat välillä hurjia, painiminen vaikuttaa minusta leikiltä. Tosin eilen huomasin Kallen kaulassa pienen karvattoman laikun, olisikohan Iita raapaissut sitä leikin tuoksinassa. Olen miettinyt aikaa ennen Kallen tuloa ja olen melko varma siitä, että Iita on nyt onnellisempi, kun sillä on kissakaveri jonka kanssa peuhata.


Näin paljon Iita tykkää Kallesta

Olen onnellinen, että olen saanut kaksi näin ihanaa ja erilaista kissaa. Muistetaan arvostaa kissojamme sellaisina kuin ne ovat. Pieni hemmottelukaan ei ole pahitteeksi näin joulun aikaan. Leppoisaa Joulua kaikille!

Toivottaa Heidi, Kalle ja Iita

Kissakuvahaaste 118: Sylikissa

Pitkästä aikaa osallistutaan kissakuvahaasteeseen. Haaste sopi meille hyvin, sillä Kalle on melkoinen sylikissa. Aamuisin istuessani pöydän ääressä, Kalle kitisee vaativasti ja hypähtää syliini kehräämään. Yleensä se jää siihen nukkumaan ja nauttimaan silityksistä. Kalle piipahtaa sylissä monta kertaa päivässä, aamuinen hellyyshetki on kuitenkin pisin.


Kuvissa Kalle kiehnäsi edestakaisin sylissä. Kamera (tai kameranjohto) taisi kiinnostaa sen verran, ettei Kalle malttanut käydä lepäämään. Aamuisesta hellyyshetkestä en ole saanut napattua kuvia, koska jos keskityn muuhun ja unohdan slittelyn, Kalle hyppää pois sylistä.


hurhurrr.. että tuntuu hyvälle..hurrhurr

Tihrusilmä ja akneleuka

Viikko sitten huomasin, että Kalle siristelee toista silmäänsä oudosti. Silmä myös rähmi ja punoitti. Ei muuta kun eläinlääkäriin soitto, onneksi sain ajan seuraavaksi aamuksi. Molemmat silmät olivat tulehtuneet ja Kalle sai niihin antibiootti/kortisoni tippoja.
Kuuri alkaa olla vihdoin lopussa, nimittäin tippojen laittaminen pennulle ei ole mikään helpoin homma. Kalle pyristeli sylissä ja pisti kaikin keinoin vastaan, ettei tippoja laitettaisi. Silmät näyttävät jo paremmilta ja muutenkin Kalle leikkii ja peuhaa taas normaalisti.

Samoihin aikoihin huomasin Iitan leuassa mustia pisteitä. Pienen nettihaun jälkeen varmistuin siitä, että aknehan Iitalla on. Olen koittanut puhdistaa leukaa antiseptisellä kasvovedellä, mutta vaikutuksia en ole vielä huomannut. Kysyin aknesta myös eläinlääkäriltä Kallen eläinlääkärikäynnillä. Hän neuvoi puhdistamaan aluetta esim. saippualla. Kerroin vaihtaneeni metalliset kupit keraamisiin. Hän ei uskonut, että akne tulisi kipoista, kuulemma syy ei ole niin yksinkertainen.

Iita ei ole raapinut leukaansa, eikä akne tunnu sitä häiritsevän. Muuten se on käyttäytynyt lähiaikoina oudosti. Mielestäni se vaikuttaa stressaantuneelta. Iitan turkki on alkanut hilseillä näkyvästi ja se nuolee turkkiaan paljon enemmän kuin ennen. Nuolaisut näyttävät välillä pakonomaisilta. Mattokin on saanut kokea Iitan nuolemisen tarvetta.
Herkkuruuat eivät ole kelvanneet. Ostin sille lohimärkäruokaa, mistä se yleensä tykkää, ei kelvannut. Kananmuna, jauheliha eikä jauhettu lohi kelvannut sille. Lopulta minun oli taas laitettava raksuja kuppiin, kun mikään märkäruoka, eikä yllämainitut maistuneet. Raksut kyllä maistuu. Ei Iita ennenkään mikään suuri märkäruuan ystävä ole ollut, mutta tietyt merkit ovat maistuneet. Hieman huolestuttaa tuo käytös.

Ostin apteekista matolääkettä. Katsotaan jos sen jälkeen Iitan käytös muuttuisi ja kyse olisi vaan madoista. (kovin epätodennäköistä se kyllä on)